Kun toimin usein pesänjakajana avioero-osituksissa, niin halusin tuoda asiaan liittyen tiettyjä asioita esille, ajatuksena ymmärryttää ihmisiä siitä mistä osituksessa on kyse. Törmään nimittäin toistuvasti hyvin virheellisiin käsityksiin siinä vaiheessa kun juttu tulee ns. pöydälleni ja nuo virheelliset käsitykset vaikeuttavat työtäni, mutta eivät ne myöskään millään tavoin helpota asiaa osapuoltenkaan kannalta.
Ensinnäkin osituksessa on kyse pelkästään omaisuudesta. kyse on siitä, että puretaan yhteiset omistus- ja velkasuhteet ja katsotaan, onko jommallakummalla puolisoista oikeutta saada tasinkoa, vastaavasti toisella osapuolella velvollisuutta suorittaa tasinkoa. lisäksi tulee selvitettäväksi välitilaan, eli avioeron vireille tulon ja osituksen suoritusajankohdan väliseen jaksoon liittyviä asioita, esim yhteisen kodin käyttöön liittyvä hyvitys tai muita sen tyyppisiä asioita. Pääsääntöisesti ennen avioeron vireilletuloa edeltävään aikaan liittyviä asioita ei käsitellä. Vastaavasti avio-oikeus, joka on keskeinen termi ositukseen liittyen, katkeaa avioeron vireilletuloon, joten sen jälkeinen vaurastuminen tai köyhtyminen ei kuulu ositukseen.
Pesänjakajan tulee pyrkiä saamaan aikaan sovinto osapuolten välillä ja jos sellainen saavutetaan, se vahvistetaan. Jos sovintoa ei saavuteta, toimii pesänjakaja ikään kuin tuomarina ja siten joutuu päättämään osituksesta. Pesänjakaja joutuu perustamaan päätöksensä lakiin ja muihin oikeuslähteisiin, esim. oikeustapauksiin. Sillä mikä on osapuolten mielestä oikeudenmukaista ei ole näin ollen mitään merkitystä, yhtä vähän kuin pesänjakajan henkilökohtaisilla näkemyksillä. eli pesänjakaja ei voi tehdä päätöstä sillä perusteella, että se asettuisi mahdollisimman hyvin osapuolten näkemysten välimaastoon. Sillä, onko päätös jommankumman osapuolen mielestä, tai mahdollisesti kummankin osapuolen mielestä, kuinka epäoikeudenmukainen tahansa, ei ole merkitystä: laki ja muut oikeuslähteet ovat ainoa normiperusta mihin pesänjakaja saa päätöksensä perustaa. Osapuolten tämä on siinäkin mielessä hyvä ymmärtää, että varmimmin itseään tyydyttävään lopputulokseen pääsee jos osapuolet pystyvät asian sopimaan.
Palaan vielä alun teemaan eli siihen, että osituksessa on kyse pelkästään omaisuudesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pesänjakajaa ei kiinnosta ollenkaan mahdollinen uskottomuus tai väkivaltaisuus tai mikään muukaan osapuolten välinen toiminta. Osituksessa ei kenenkään tekemisiä käsitellä missään määrin eikä syyllisiä tai syitä haeta. On ymmärrettävää, että tunteet voivat olla pinnassa, mutta niitäkään ei käsitellä osituksessa. Edelleen ei käsitellä sitä millainen joku on: kuulen usein väitteitä, että joku on epärehellinen tai huijari, mutta niin kuin totesin, niin ei käsitellä sitä millainen joku on tai ei ole.
Yksi asia mihin osituksessa on syytä varautua on, on se, että prosessi muistuttaa pitkälti oikeudenkäyntiä, mikä tarkoittaa sitä, että väittämällä jotakin ei pääse kovinkaan pitkälle, vaan väitteensä tueksi täytyy, ainakin silloin kun vastapuoli väitteen kiistää, esittää näyttöä eli todistelua. Kukaan ei ole henkilönä toista uskottavampi.
Pesänjakajan asema on osituksessa toisenlainen kuin kuolinpesässä, pesänjakaja ei saa esim osapuolten pankkitietoja, vaan osapuolten on toimitettava itse selvitys varoista ja veloista. Jos sitten osapuoli salaa omaisuuttaan, voi kyse olla poliisiasiasta.
Kummallakin osapuolella on oikeus ottaa itselleen avustaja ja usein se onkin suositeltavaa, oman oikeusturvan kannalta ja usein myös siksi, että jos välit ovat kovin tulehtuneet, pysyy tilanne mm kokouksissa paremmin hallinnassa. ja pesänjakaja ei voi toimia kenenkään tukihenkilönä, ihan jo senkin takia, ettei hän vaaranna puolueettomuuttaan.
Lopuksi haluaisin vielä todeta sen, että jos ette suoraan näytä pääsevän sopimukseen osituksesta, niin kannattaa hakea pesänjakaja. Ulkopuolinen henkilö saa usein jonkun jumin auki ja päästäänkin sopimukseen eikä asia enää pitkity. Myös tietoisuus siitä, että asia ratkeaa tavalla tai toisella, kannustaa sopimaan, välttämään kuluja. Toki pesänjakajan käyttäminen aiheuttaa aina jonkinlaisia kustannuksia, mutta ei turhia kustannuksia. Ja onhan se kustannus sekin jos pahimmillaan vuosia eletään avoimessa tilassa, välit tulehtuvat entisestään eikä elämä pääse jatkumaan.
Varatuomari, asianajaja Janne Nuutinen